Jokin sisälläni repii mieltäni riekaleiksi.
Huudan pääni sisällä apua. Kukaan ei kuule, ei tietenkään. Eikä kukaan ei huomaa kuinka yritän silmilläni kumota hymyn, jonka sisälläni oleva olento naamalleni vääntää.
Ihmiset huomasi totuuden kun löin kulissit sirpaleiksi. En enää kestänyt vaiettua totuutta. En kestänyt mieleni sisäistä hirviötä.
Nyt, kukaan ei huomaa kuinka rakennan kulisseja uudelleen, pienen pienistä sirpaleista. Niistä sirpaleista koostuu uusi suoja, uusi illuusio. Tämä illuusio saattaa olla vahvempi kuin koskaan. Saanko sitä enää sirpaleiksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti