sunnuntai 30. lokakuuta 2016

PEILI

Mä en tiedä, mitä elämä ilman sairautta on. Kertoisitko mulle miltä se tuntuu? 
Mutta sä et luullakseni tiedä, miltä tuntuu aamulla herätä peittelemään todellisuutta, peittelemään pirstaleina olevaa mieltäsi. Kun heräät aamulla ja katsot peilikuvaasi, näet vain hirviön tyhjillä silmillä, tuijottamassa, kiero virne kasvoillaan. Se hirviö tunnetaan sairautena, se sairaus on vienyt sinulta elämän, se on nyt elämäsi. 
Kiroat mielessäsi elämäsi, itsesi, alimpaan helvettiin. Miten olenkaan ajautunut tähän? 
Haluat ottaa aseen esiin, vaikka vasaran, ja iskeä peilin, hirviön kodin palasiksi. Se vain valehtelee sinulle, syöttää mieleesi ajatuksia jotka muiden mielestä ei pidä paikkaansa. 
Mutta SINÄ uskot sen valheisiin. Seisot peilin edessä jälleen. Arvostellen itseäsi. Olen liian.... 
Toivot että eräänä päivänä, saat rohkeutta lyödä peilin palasiksi.
Ja se päivä kyllä koittaa, uskot siihen.  

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

vahvoilla

Tunnit vaihtuu toisiin. Päivät on tasaista harmaata massaa. Ongelmat pysyy, hetken jo luulin niiden hellittävän. 

Sä vedit mut mukanasi kuiluun, jossa tuo demoni, punasilmäinen, silmiini tuijottaa. Mä istuin ja katsoin syvälle sen silmiin, tämä oli monta vuotta kestävä taistelu. Nyt mä kiipeän kuilusta ylös. Nyt mun on kasattava sirpaleet uudelleen, kokonaisuudeksi, joka mua miellyttää. Mun on oltava taas se vahva, jonka palasista olen aiemminkin kasannut. Usko tai älä, sirpaleet luo vahvan kokonaisuuden, kunhan ne kasata jaksaa. Kun mä kasaan ne, mua ei enää helpolla hajoteta. "Sirpaleet tietää onnea" Siihen mä uskon. Hei, mä selviän vielä! Enää en pelkää, en ainakaan niin paljoa, katsoa demonini silmiin. Nyt uskallan jo huutaa sille, 

"Painu helvettiin elämästäni!" 

Mä olen vahvoilla. Enää en pelkää enkä odota liikoja, kaikki sirpaleet kasaantuu vielä joku päivä, silloin kukaan ei voi iskeä mua sirpaleiksi! 

lauantai 8. lokakuuta 2016

Anna linnun rauhassa levätä

Lintu ei enää lentää jaksa. Se haluaa vapaaksi, mutta voimat pienen ei riitä enää. Se on lukittu häkkiin ahdistuksen, voimat loppu siltä on. Se kuiskaa linnun äänellä, anna mun rauhassa levätä. 
Häkin pohjalla lintu pieni hiljaa makaa, odottaen vapautta tai noutajaa viimeistä. Noutaja jos tulisi, lintu vihdoin vapaa olisi. 
Luopunut toivosta tuo pieni lintu jo on. Häkkinsä pohjalla makaa kyyneleet silmissään. 
Anna mun rauhassa levätä.