torstai 4. tammikuuta 2018

Kuoleman syli

Tie, niin pitkä ja kivinen, haarautuu kolmeen suuntaan. Suoraan jos jatkan johtaa luokse kuoleman, toinen johtaa elämään ja kolmas johtaa jonnekin tuntemattomaan, tai paikalla oloon, koska se tie päättyy siihen. Jäljelle jää jatkaa suoraan kuoleman syliin, tai kärsimysten polku. Kumman valitsen? Risteyksessä olen seissyt jo pitkään. Otanko askeleen kohti kuoleman syliä? Vai astunko kärsimyksen tielle, tielle elämän? Olen jo ennenkin leikkinyt kanssa kuoleman, nyt olkoon leikin viimeisen aika. Jatkan suoraan, kuoleman kanssa leikkimään. Jos voitan tän leikin, siirryn kärsimysten polulle.
Kuolema vastassa seisoo, toivottaa tervetulleeksi. Käsipäivää sanotaan. On aika leikki aloittaa. Kivi-paperi-sakset on leikin nimi. Valitsen paperin, kuolema sakset. Peli on sillä selvä. Kuolema saattaa minut rantaan, kuiskaa korvaani kuinka toimia täytyy.
Astun veteen, hyytävän kylmään, ei enää murhetta huomisesta. Kaivan partaterän taskusta, viillän viillon, veri virtaa kuin punaviini pullostaan. Nyt on aika astua viimeiset askeleet. Keho alkaa kangistua raajoista ja niin valahdan meren pohjaan. Sieluni nousee kehostani, joka kerrankin hymyilee. Lennän luokse enkeleiden, tähdeksi muutuin. Taivaalla loistaa taas uusi tähti, se olen minä. Toivon antavani näin jollekin iloa. Olen nyt tähti. Ikuisuuteen asti.