Istun kyyneleitä nieleskellen.
Haluan vain paeta tätä maailmaa. Mikä tähän auttaa voisi?
Tuo susi-pehmolelu seuraa taas saa. Sen kainalooni otan, halaan sitä niin kovaa, kuin vain pystyn.
Se ei tietenkään takaisin halaa, muttei nyt ole ketään joka takaisin halaisi. Näyttäsi rajan, epätodellisuuden ja todellisuuden. Auttaisi voittamaan pelon. Pelon kosketuksesta. Pelon joka elämääni voimakkaasti vaikuttaa.
Se että pelkää kosketusta, ei tarkoita ettei kaipaa kosketusta.
Terä kaunis kiiltävä, koskea saa. Se pahaa tekee, se on hyvä vain.
Huono ihminen kivun ansaitsee. Minä esimerkki olen vain.
Tuo susi-pehmolelu seuraa taas saa. Sen kainalooni otan, halaan sitä niin kovaa, kuin vain pystyn.
Se ei tietenkään takaisin halaa, muttei nyt ole ketään joka takaisin halaisi. Näyttäsi rajan, epätodellisuuden ja todellisuuden. Auttaisi voittamaan pelon. Pelon kosketuksesta. Pelon joka elämääni voimakkaasti vaikuttaa.
Se että pelkää kosketusta, ei tarkoita ettei kaipaa kosketusta.
Terä kaunis kiiltävä, koskea saa. Se pahaa tekee, se on hyvä vain.
Huono ihminen kivun ansaitsee. Minä esimerkki olen vain.
©Häkkilintu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti