Sutena juoksen sitä karkuun.
Se aikoo tappaa minut. Juoksen pakoon, vaikka jalkani alkavat jo verestää. Kylmä pakkasilma kirvelee keuhkojani, mutta pakoon on päästävä. En tiedä paikkaa turvallista. Tiedän vain että kuolema on lähellä ellen juokse kovempaa. Yritän kutsua ystäviäni apuun, he eivät vastaa. He jättävät minut. Pelko valtaa kehoani enemmän, tuntuu etten saa kunnolla henkeä. Jalkani jättävät veriset jäljet valkeaan hankeen. Tuntuu että menetän järkeni kohta, tunnen kuinka kehoni alkaa täristä. Kaadun hankeen. En pysty enää juosta. Kehoni tärisee ja raajani alkaa menettämään tuntoaan. Kurkkuani kuristaa, silmissäni sumenee. Se saa minut kiinni ellen nouse! Vapisten, enemmän kuin koskaan, yritän nousta. Minua, villiä sutta, joka on elänyt vapaudessa elämänsä, jahtasi se mitä pelkona nimitetään. Pelko paniikista. Joka sai ihmisen roolin. Ja se ihminen tainnutti minut. Tunnen vain kuinka silmissäni sumenee, menetän tajuntani. Kuolinko jo nyt? Tajuntani palaa, näen ympäristöni sumeasti. Kaulassani tuntuu paino. Mikä se on?
© Häkkilintu
© Häkkilintu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti