Juoksen mielessäni pois, juoksen niin kovaa kuin jalkani kestää.
Meinaan kompastua, mutta pakoon on päästävä!
Päässäni kaikuu vaan;
Juokse pois! Älä mistään välitä, juokse pois niinkun jo ois!
Vaikka kuinka juoksen niin se saavuttaa, se saa minut kohta kiinni!
Paniikkikohtaus on perässäni, se saa minut aivan kohta, paniikin omaiset ajatukset ovat jo saaneet minut.
Itkien juoksen. En muista milloin viimeksi olisin juossut paniikkia näin kovaa pakoon.
Hampaat veressä juosten, voimat hiipuen, loppua odottaen. Luovutan pysähdyn ja se nappaa minut. Alan täristä, vapista. Sydämeni hakkaa, hyperventiloin. Ajatukseni takkuilee, ainut mistä saan selvää on se että pakoon on päästävä. Lyyhistyn fyysisesti lattialle, täristen, peläten.
Huudan pääni sisällä, kurkustani en saa pihaustakaan.
Kohtaus menee ohi, en saa itseäni lattialta ylös, makaan vain, hiljaa, voimattomana. Pelkään vain seuraavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti