Ei sitä kukaan usko. Olento sisälläni kuiskaa. Se on rakentanut voimakkaan illuusion, harhakuvaa suojakseen. Itse kiljun, huudan ja itken sitä, kuinka apua tarvitsisin, en halua elää tällä tavalla loppuelämääni. Kaikki vain tapahtuu pääni sisällä. Kukaan tai mikään ei näe olennon illuusion taakse. Huudan mielessäni, auttakaa mua, en enää kestä! Pelastakaa minut itseltäni!
Olento vääntää kasvoilleni hymyn, aina kun joku tulee vastaan. Aina.
Istun nyt hiljaa, yksin. Valitan hiljaa kuinka yksinäisyys valtaa mieltäni. Tulenko elämään loppuelämäni kahdestaan sairauden kanssa. Haluanko sitä?
Tämä on tuttua, muttei turvallista. Tämä on uhkaavaa. Pelottavaa. Olento on rakentanut niin vahvan illuusion, ettei kukaan tai mikään näe sen läpi.
Se on kuin kivinen kuori, siitä ei näe läpi, eikä sitä voi särkeä.
Se on niin voimakas illuusio, ettei sitä voi murtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti