Lintuna lentäisin kaukaisuuteen. Niin kauaksi ettei, kukaan löytäisi minua enää. Lentäisin niin korkealle ettei maatakaan kunnolla näkisi.
Gepardina juoksisin niin kovaa, ettei kukaan saisi minua kiinni. Juoksisin niin kauaksi ettei mikään saisi koskaan tietää missä olen. Pakenisin niin kovalla vauhdilla ettei kukaan ehtisi asiaa edes ymmärtää.
Karhuna olisin niin pelottava ettei kukaan uskaltaisi tulla lähelleni, ja ne jotka lähelleni pääsisi, pelottaisin kaikki vaaraksi olevat kauaksi, suojelisin heitä niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Hiirenä piiloutuisin kolooni, en liikkuisi sieltä mihikään. Piileskelisin siellä niin kauan että kaikki uskoisi minun kuolleen, tai unohtavan minun olemassa olon.
Kilpikonnana piiloutuisin kuoreeni. Pysyisin siellä, turvassa, piilossa maailmalta. Liikkuisin vain kun tietäisin ettei kukaan näe minua.
Siilinä piiloutuisin piikkieni alle, niin ettei kukaan voisi minuun koskea. Nukkuisin koko talven, ja kesäisin pysyisin piikkieni alla, turvassa pahuudelta.
Käärmeenä purisin kaikkia jotka ovat minulle uhka. Tietäisin ettei minun tarvitsisi pelätä, koska olisin nopea ja puremani kivulias, jopa myrkyllinen.
© HÄKKILINTU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti