Mä elän, kun katson puiden lehtiä, maahan varisseita.
Mä elän, kun katson syksyn kauniita värejä.
Kun kuuntelen puiden havinaa, kun kuulen lehtien varisevan, koen olevani elossa.
Kun näen linnun lentävän, mä siipiä haluan entistä enemmän, mä mielessäni lennän ja elän.
Mä elän, silloin kun kaikki muu kuolee.
Mä kuolen, kun kaikki muu elää.
© HopeaKettu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti