Olin heikoilla jäillä. Kuulin kuinka jää rasahteli allani, peloissani jatkoin kulkemista. Yritin huutaa rantaan että kohta saattaa jää romahtaa altani, turhaan. Jatkoin sinnikkäästi eteenpäin, uskoin että kohta jää on tarpeeksi kestävää kannattelemaan tai että ranta olisi lähellä. Laput silmillä kuljin eteenpäin, suljen kaiken pahan mielestäni pois. Mutta kun ajatuksiaan liian pitkään sulkee pois, ne iskee kymmenkertaisena päälle. Ja niin se jää petti, upposin syvälle jään alle. Olen niin syvälle ettei valoa edes näy. Tunnen kuinka kuoleman virta lähtee viemään kehoani eteenpäin. Kohta olen kuollut.
© HÄKKILINTU
© HÄKKILINTU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti