Sä lankesit siihen mihin en olisi toivonut. Sä näet vain sen illuusion minkä olento ylleni langettaa. Sä et kuule äänestäni sitä pientä säröä, etkä katseestani näe sitä vaiettua totuutta.
Hymyilen vaikka kuinka sattuu, en niin mielelläni sano, mutta se on totuus.
Sä et osaa edes arvata mitä sisälläni tapahtuu, sä et kuule ääneni, hiljaista huutoa, se on ainut mitä olento ei kykene peittämään. Se huuto on vain lause, jonka merkityksen kumoaa tuo olennon hymy. Se lause, jota en enää sano, se on merkityksetön hymyn takaa.
Mua sanotaan iloiseksi, että mulla menee hyvin. Se ei ole se totuus, sun pitäisi vaan istua alas, katsoa silmiini ja kysyä:
"Onko kaikki hyvin?" Ja antaa olennon hymyn olla, kuunnella se lause minkä sanon, katsoa olennon hymyn taakse. Ja varmista asia uudelleen. Näin saat olennon hämmentymään ja minut esiin, näin ollen tiedät totuuden.
(C)HäkkiLintu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti