Loppuun palanut enkeli.

Tämä enkeli kuuntelee, lintujen laulua. Sulkee silmänsä ja voisipa pois kokonaan nukahtaa. Kääntää katseensa lattiaan. Laulu heikentyy, ystävät hylkää. Hänet on vangittu, suljettu häkkiin, jalkaan asennettu kahle, kahle tuskan. Kipu on viiltävä. Kahleet painaa, mielesi livistää halki kukkakedon. Enkeli sulkeutuu kuoreensa, loppuu pian hento ääni kokonaan. Tuska kuuluu äänestäsi ja  pelkonasi on ikuinen elämä. Hengität niin hiljaa, kuin vain pystyt, pelkäät ahdistuksen varjoakin jo. Varjo kiitää ohitsesi useita kertoja, verisiä viivoja käsiisi luo. Eikö luoja sulle helpompaa oloa suo?
Loppu tuntuu olevan lähellä. Et jaksa enää, aioit alkaa ottamaan muita enkeleitä kiinni. Sanot kiitos ja anteeksi. Tyhjyys paistaa katseestasi, olet loppuu palanut enkeli.
Siellä missä ikinä oletkaan, pieni ihminen, kipu vain painaa, elämä on vain lyhyttä lainaa.  Kumpa osaisin sanoa jotain, mikä oloasi auttaa, mutta ei. Sanat ei riitä tuskaasi kertomaan. Katseestasi näkyy lause, auta minua.
Olet enkeli joka on kaikkia auttanut. Mutta kuka oli sinun rinnallasi kun tarvitsit apua?

nimetön 8

Eikö ole mitään pelättävää? 

Hävitty taistelu silmieni edessä.

Tunteet kuopattu, niin syvälle maan alle kuin vaan voi.

Muurasin sydämeni umpeen. 

Sielun sirpaleet heitetty roskan lailla pois.

olenko nyt se robotti, miksi olen aina toivonut tulevani?

Kaikki sanoo että olen vain ihminen, mitäpä nyt kun en halua olla vain ihminen? Haluan olla kylmä, tunteenton siis, en kestä elämääni näin. 

Mä annoin sut pois, pääsit musta eroon, vaikkemme kumpikaan sitä halunneet. Sillä hetkellä sieluni kuoli, kun laitoin oven kiinni, kuinka jäit hädissäsi hyppimään ovea vasten. Muille olit ehkä "vain koira" minulle paljon enemmän. Paras ystävä, unelma. Joka on nyt sirpaleina.

Kuoleman syli

Tie, niin pitkä ja kivinen, haarautuu kolmeen suuntaan. Suoraan jos jatkan johtaa luokse kuoleman, toinen johtaa elämään ja kolmas johtaa jonnekin tuntemattomaan, tai paikalla oloon, koska se tie päättyy siihen. Jäljelle jää jatkaa suoraan kuoleman syliin, tai kärsimysten polku. Kumman valitsen? Risteyksessä olen seissyt jo pitkään. Otanko askeleen kohti kuoleman syliä? Vai astunko kärsimyksen tielle, tielle elämän? Olen jo ennenkin leikkinyt kanssa kuoleman, nyt olkoon leikin viimeisen aika. Jatkan suoraan, kuoleman kanssa leikkimään. Jos voitan tän leikin, siirryn kärsimysten polulle.
Kuolema vastassa seisoo, toivottaa tervetulleeksi. Käsipäivää sanotaan. On aika leikki aloittaa. Kivi-paperi-sakset on leikin nimi. Valitsen paperin, kuolema sakset. Peli on sillä selvä. Kuolema saattaa minut rantaan, kuiskaa korvaani kuinka toimia täytyy.
Astun veteen, hyytävän kylmään, ei enää murhetta huomisesta. Kaivan partaterän taskusta, viillän viillon, veri virtaa kuin punaviini pullostaan. Nyt on aika astua viimeiset askeleet. Keho alkaa kangistua raajoista ja niin valahdan meren pohjaan. Sieluni nousee kehostani, joka kerrankin hymyilee. Lennän luokse enkeleiden, tähdeksi muutuin. Taivaalla loistaa taas uusi tähti, se olen minä. Toivon antavani näin jollekin iloa. Olen nyt tähti. Ikuisuuteen asti.