torstai 9. maaliskuuta 2017

sade

Sade on oikeasti kyyneleitä enkelten.
Lumisade on oikeasti jäätyneitä kyyneleitä. 
Enkelitkin itkee ihmisten pahaa oloa ja pahuutta maailman,
Mä annan enkelten kyyneleiden tippua kasvoilleni, ja näin mä olen elossa, kun tunnen ne. 
Taivaassa itketään, puolestani. Kun en siihen itse kykene. 
Mä olen väsynyt, heikko ihminen.
Joka elämänhalunsa menettänyt on.
Mä hiljaa teen kuolemaa, hiljaa istun tässä, kadoten lumihiutaleiden maailmaan. 
Katson kuinka lumi leijailee hiljalleen maahan.
Hiljaisuus, niin pelottava, mutta niin kaunis.
Nyt kuiskaan taivaalle pyynnön. 
Anna minun päiväni päättää.
Olen niin pahoillani, mutta nyt on mentävä, on vaan lennettävä pois. 
Liityttävä enkelten lauluun. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti