Seuraan silmillä tyhjillä, kun aurinko laskee untenmaille
Elämää tämäkin päivä jäi vaille.
Lintu valkosiipi, lentoon lähtee.
Mä istun ja katson kun kuu nousee.
Paljonko kello oikeastaan edes on?
Olenko tässä jo kauankin ollut?
Kadotin itseni jo vuosia sitten, tuulten matkaan.
Voi, kuinka toivonkaan että joku, turvallinen ihminen, mua halaisi.
Kehoni elossa vai kuollut..?
Elämäni tuhoon tuomittu vai ei?
Kuolema vai elämä?
Nämä on kysymyksiä vailla vastauksia.
Tässä alla täysikuun, alla linnunradan, minä istun odottaen jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti