Mä vajoan mieleni mustaan mereen.
Tunnen kuinka hapen puute alkaa valtaamaan kehoani.
Sairaus köyttäytyy kurkulleni, vetäen alaspäin.
Silmissäni sumenee, taidan kohta olla kuollut.
Tunnen kuinka selkäni osuu mereni pohjaan, katson ylöspäin, näen ihmiset jotka yrittivät auttaa, mutten antanut heille lupaa siihen. Tai, en antanut mahdollisuutta.
Ajattelen vain kuinka paljon tuhlasin heidän aikaa, pyydän heiltä anteeksi.
Hapen puute sumentaa silmäni lopullisesti. Suljen silmäni antaen kylmän veden tehdä tehtävänsä.
Kohta, kuolema ottaa minut.
Saan liittyä henkien lauluun. Kohta olen vain muisto. Kohta, olen siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Odotan. Odotan niin innolla.
Nyt, tunnen kuinka sydämeni lyö viimeisen kerran, ja nyt olen poissa.
Lähdin hymyillen. Olen kuollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti