Jääsydämeni ei enää lyö.
Suonissani ei enää veri virtaa, ei veri vaan pakkanen.
Hengitykseni kylmä viima vain on.
Kun kosken kukkaan kauniiseen, se kuolee, jäätyy siihen.
En ole enää pelkkä aave, olen lähetti kuoleman.
Kun ilmestyn viereesi, kosken sinuun, tiedät että lähtö lähellä on.
En ole viikatemies, olen henki, kuoleman lähetti.
Viikatemies kyllä sinut kotiin hakee, minä vain ilmoitan että päiväsi päättymässä on.
Kaipaan niin sitä että tunsin jotain, jos tuntisin jotain olisin vielä vieressäsi, elävänä, en kuolleena.
Miten minusta kuoleman lähetti tuli?
Kun tunteeni kuolee, kuolin myös itse. Elämälläni ei tarkoitusta ollut.
Mutta kaikilla tehtävä pitää olla, en valita saanut, minusta vain tuli kuoleman lähetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti