Nimetön 6

Luovutan,
Hajoan lopullisesti.
Otan ensimmäisen askeleen kohti loppua.
Vesi on kylmää, tämä on viimeinen päiväni.
Aurinko laskee puiden taakse, tähdet alkaa loistamaan kirkkaana mustaa taivasta vasten. Kuiskaan taivaalle pyynnön, anna mun kuolla tänä yönä. Lähden kävelemään veteen, jääkylmään. Pian, ihan pian, mä liityn kuolleiden joukkoon.
Satutettu niin monta kertaa, muistot silmissäni vilkkuu, kuin nuo taivaan tähdet. Mä vajoan ikuiseen tähtien maahan. Siellä rakkain mua odottaa, sun on turha sanoa että enkelit itkisi mun puolesta, mä olen niin loppu etten tunne mitään, enkä kyllä haluaisikaan, mutta kaikesta huolimatta kuormani kasvaa minuutti minuutilta lisää.
Nyt astun veteen. Se on kylmää, lähden uimaan kohti kuolemaa. Voimani hiipuu, en jaksa enää pidemmälle. Vajoan synkän meren pohjaan. Tunnen kuinka raajani kylmenee, jos nyt liikutan niitä niin kylmä veri virtaa sydämeeni. Ja siihen sitten kuolen. Ongelmana on ettei jalkani liiku, eikä käteni. Vajoan vaan meren pohjaan. Hapen puute valtaa koko kehon. Suljen silmäni ja vaivun ikiuneen. Hyvästi.