Miten tän sairaan maailman kuvaisi?
Sanoiksi pukisi?
Luovun toivosta ja pois lennän.
Kehoni kaatuu lattialle, elottomana, kuolleena kuin kivi.
Sieluni nousee ilmaan, höyhenen kevyenä.
Mä häviän lakkaan olemasta. Kuolema mut pois vei.
Kaikki meni niinkuin toivoin.
Kuolema mut vei, lennän nyt taivaalla enkelinä, itken sinun pahaa oloasi, elän tuskassasi mukana. Mä tiedän että väärin toimin, mielestäni mulla oli oikeus poistua, kuolla pois.
Mä oon nyt enkeli.
Vahvoilla hopeisella siivillä.
Mä käärin sut siipieni kätköön, annan sinun itkeä olkapäätäni vasten, karkoitan pahan kauas pois, pidän sinusta huolta.
Usko minua, olen kanssasi ikuisesti.
Autan sinua siihen asti kunnes olet luonani, täällä taivaanrannassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti