keskiviikko 4. lokakuuta 2017

nimetön 5

Mustan aukon lailla se repii mua luokseen. 
Se ottaa musta kiinni tiukemmin, vetäen mut kylmään syleilyynsä. 
Pitäen tiukasti kiinni. Se sanoo ettei musta voi kukaan muu välittää, ja siksi hän on siinä. 
Hän tuli hakemaan mut kotiin. Mutta joku tuli väliin. Yrittäen repiä sitä irti minusta. Se ei aio irrottaa. Se sanoo menevänsä hetkeksi, iskeäkseen uudelleen. 
Pitäen mut sitten lopullisesti. Mä olen niin kiinni siinä, se on niin vahva etten pääse mihinkään ilman sitä. 
Mä häviän tän pelin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti