sairaus

Mikä on totta ja mikä ei? 

Maailmani musta, menneisyyden aaveet nurkissa, varjoissa, joka puolella kummittelee. 

Ajatukset mielen, niin kieroja ja niin sairaita. Mutta niin houkuttelevia. 

Sairaus puhuu kauniisti, niin alkuun. 

Se selittää kauniista ihmisestä joka minusta tulla voi. Jos vaan leikkiin sairauden lähden. 

Käteni ojennan, tietämättä mikä tuska tästä tulee. Tietämättä todellisuudesta mitään.

Tämä on ihanaa! Ajattelen alkuun, sitten sairauden ääni muuttuu, se on vihainen. Halventaa minua, olen liian lihava saadakseni olla elossa. 

Loppu on lähellä. Niin lähellä, että tunnen kuoleman hellän kosketuksen. Kuulen kuoleman hennon äänen. 

Tule luokseni, sairaus sinut minulle antaa halusit tai et.

Minä vastaan hellään pyyntöön, 

Tulen kunhan saan tilaisuuden. 

Kuolema pois lähti, pian, aivan pian, minä luokse enkelten tulen. 

Vapaana lentää saan, ei maan murheet paina, olen kevyt kuin höyhen. 

Vapaa kuin perhonen. 

Ja kuoleman oma.