Se oli niin kiltti,
Sillä oli kauniita ajatuksia.
Se houkutteli mukaansa, tanssiin sairauden.
En kättäni ojentaessaan tiennyt mihin luvan annoin, se oli niin viattoman oloinen.
Nyt se vie mua sairaiden huumaan,
Syvemmälle ja syvemmälle.
Kaikki alun kauniit sanat kiroukseen, halventamiseen, valituksiin, muuttuneet on.
Mä itkien huudan sille;
"mene pois!"
Se vaan nauraa ja vahvistuu.
Se pois lähteä aio ei.
Se kuiskaa ne sanat;
"Vain kuolema meidät erottaa"
Mä itkien etsin köyttä, jolla elämäni katkaista voisin.
Mä lähden pois. Kokonaan.
En kestä sen haukkuja enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti