Mä en tiedä, mitä elämä ilman sairautta on. Kertoisitko mulle miltä se tuntuu?
Mutta sä et luullakseni tiedä, miltä tuntuu aamulla herätä peittelemään todellisuutta, peittelemään pirstaleina olevaa mieltäsi. Kun heräät aamulla ja katsot peilikuvaasi, näet vain hirviön tyhjillä silmillä, tuijottamassa, kiero virne kasvoillaan. Se hirviö tunnetaan sairautena, se sairaus on vienyt sinulta elämän, se on nyt elämäsi.
Kiroat mielessäsi elämäsi, itsesi, alimpaan helvettiin. Miten olenkaan ajautunut tähän?
Haluat ottaa aseen esiin, vaikka vasaran, ja iskeä peilin, hirviön kodin palasiksi. Se vain valehtelee sinulle, syöttää mieleesi ajatuksia jotka muiden mielestä ei pidä paikkaansa.
Mutta SINÄ uskot sen valheisiin. Seisot peilin edessä jälleen. Arvostellen itseäsi. Olen liian....
Toivot että eräänä päivänä, saat rohkeutta lyödä peilin palasiksi.
Ja se päivä kyllä koittaa, uskot siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti