vahvoilla

Tunnit vaihtuu toisiin. Päivät on tasaista harmaata massaa. Ongelmat pysyy, hetken jo luulin niiden hellittävän. 

Sä vedit mut mukanasi kuiluun, jossa tuo demoni, punasilmäinen, silmiini tuijottaa. Mä istuin ja katsoin syvälle sen silmiin, tämä oli monta vuotta kestävä taistelu. Nyt mä kiipeän kuilusta ylös. Nyt mun on kasattava sirpaleet uudelleen, kokonaisuudeksi, joka mua miellyttää. Mun on oltava taas se vahva, jonka palasista olen aiemminkin kasannut. Usko tai älä, sirpaleet luo vahvan kokonaisuuden, kunhan ne kasata jaksaa. Kun mä kasaan ne, mua ei enää helpolla hajoteta. "Sirpaleet tietää onnea" Siihen mä uskon. Hei, mä selviän vielä! Enää en pelkää, en ainakaan niin paljoa, katsoa demonini silmiin. Nyt uskallan jo huutaa sille, 

"Painu helvettiin elämästäni!" 

Mä olen vahvoilla. Enää en pelkää enkä odota liikoja, kaikki sirpaleet kasaantuu vielä joku päivä, silloin kukaan ei voi iskeä mua sirpaleiksi!