Loppuun palanut enkeli.

Tämä enkeli kuuntelee, lintujen laulua. Sulkee silmänsä ja voisipa pois kokonaan nukahtaa. Kääntää katseensa lattiaan. Laulu heikentyy, ystävät hylkää. Hänet on vangittu, suljettu häkkiin, jalkaan asennettu kahle, kahle tuskan. Kipu on viiltävä. Kahleet painaa, mielesi livistää halki kukkakedon. Enkeli sulkeutuu kuoreensa, loppuu pian hento ääni kokonaan. Tuska kuuluu äänestäsi ja  pelkonasi on ikuinen elämä. Hengität niin hiljaa, kuin vain pystyt, pelkäät ahdistuksen varjoakin jo. Varjo kiitää ohitsesi useita kertoja, verisiä viivoja käsiisi luo. Eikö luoja sulle helpompaa oloa suo?
Loppu tuntuu olevan lähellä. Et jaksa enää, aioit alkaa ottamaan muita enkeleitä kiinni. Sanot kiitos ja anteeksi. Tyhjyys paistaa katseestasi, olet loppuu palanut enkeli.
Siellä missä ikinä oletkaan, pieni ihminen, kipu vain painaa, elämä on vain lyhyttä lainaa.  Kumpa osaisin sanoa jotain, mikä oloasi auttaa, mutta ei. Sanat ei riitä tuskaasi kertomaan. Katseestasi näkyy lause, auta minua.
Olet enkeli joka on kaikkia auttanut. Mutta kuka oli sinun rinnallasi kun tarvitsit apua?