Eikö ole mitään pelättävää?
Hävitty taistelu silmieni edessä.
Tunteet kuopattu, niin syvälle maan alle kuin vaan voi.
Muurasin sydämeni umpeen.
Sielun sirpaleet heitetty roskan lailla pois.
olenko nyt se robotti, miksi olen aina toivonut tulevani?
Kaikki sanoo että olen vain ihminen, mitäpä nyt kun en halua olla vain ihminen? Haluan olla kylmä, tunteenton siis, en kestä elämääni näin.
Mä annoin sut pois, pääsit musta eroon, vaikkemme kumpikaan sitä halunneet. Sillä hetkellä sieluni kuoli, kun laitoin oven kiinni, kuinka jäit hädissäsi hyppimään ovea vasten. Muille olit ehkä "vain koira" minulle paljon enemmän. Paras ystävä, unelma. Joka on nyt sirpaleina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti